keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Todellinen rauha vai tappaminen

Vanhaa
Kummallista, miten tiukasti valtioiden johtajat pitävät kiinni tappamiseen perustuvasta rauhasta ja kriisienhallinnasta. Sillä tavalla ei koskaan ole saavutettu todellista rauhaa. Aina hävinneelle osapuolelle on jäänyt kaunaa paremmin menestynyttä kohtaan.
Hämmennys
Valtioiden johtajat ovat hämmentyneessä tilassa. Hämmennyksen aiheuttaa epävarmuus sotakiihkon toimimattomuudesta. Siis se, että mikä on, kun ei päästä sotimaan. Niinhän on aina kaikki ongelmat ratkottu. Se on todella vaikea paikka.
Jugoslavian rauhaan pakottaminen
Muistellaanpa vaikka entisen Jugoslavian aikoja. Euroopan johtajat olivat kokoontuneen Berliiniin huippukokoukseen. USAan silloinen presidentti Bill Clinton saapui paikalle. Pommitukset alkoivat Jugoslaviassa. Arvattavasti yhteiselle onnistuneelle operaatiolle kohotettiin maljoja.
Libanonin sota kauan sitten
Libanonin sodan kiivaimmassa vaiheessa iso joukko joogalentäjiä kokoontui alueella muutaman päivän ajaksi. Aina kun ryhmän koko ylitti tietyn määrän, niin tiedotusvälineet eivät raportoineet kuolonuhreista. Laajalti tunnettu koe tehtiin myös Ukrainan Lvovissa. Paikallisten poliisiviranomaisten mukaan kokeen aikana kaupungin rikollisuus oli nollassa.
Miten niin?
Tarvittavaksi joogalentäjien määräksi osoittautui niin pieni määrä kuin kaupungin tai valtion väestömäärästä yksi prosentti ja siitä neliöjuuri.
Rauha
Yhteiskunnat voivat rauhoittua vain, kun johtoon valitaan henkilöitä, jotka eivät usko tappamiseen. Oikeastaan pitäisi sanoa, että kun kansa valitsee taiteilijan johtajakseen, niin se on ilmaus kansakunnan kollektiivisen tietoisuuden tilasta.Se on sisäistä johtajuutta. Se on todellista rauhaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti