Järisyttävä löytö: Uutta tietoa Jeesuksesta? — Uusi Suomi

Järisyttävä löytö: Uutta tietoa Jeesuksesta? — Uusi Suomi

Maito raakana, kiitos

Maito raakana, kiitos
Suomessa on tapettu maidosta pöpöjä pastöroimalla 60 vuotta. Nyt yhä useampi haluaa maitonsa raakana, pastöroimatta. He ovat kyllästyneet teollisen maidon aiheuttamiin vatsavaivoihin.

Kaikki joivat sitä ennen
Siinä sitä nyt on, pastöroimatonta maitoa eli raakamaitoa litran muovitonkassa helsinkiläisen maatilapuodin kylmähyllyssä. Rasvaprosentti on yli viiden.
Tätä maitoa ei ole käsitelty mitenkään. Heti lypsämisen jälkeen se pakattiin ja viilennettiin alle kolmeen asteeseen ja kuljetettiin myyntiin.
Kuvittelet ehkä, ettei Suomessa saisi myydä raakamaitoa? Tai valmistaa juustoa pastöroimattomasta maidosta?
Väärin. Maidolla ei ole Suomessa pastörointipakkoa, eikä ole ollut koko EU-aikana. Raakamaidosta saa tehdä juustoja, ja maitotila voi jaella raakamaitoa vähittäismyyntiin, kunhan luvat ja omavalvonta ovat kunnossa.
Vielä 1950-luvulla raakamaitoa joivat Suomessa lähes kaikki. Mutta sitten erään ranskalaisen mikrobiologin opit rantautuivat Suomeen.

Pastöroinnin alkuperä
Ranskalainen Louis Pasteur keksi jo 1800-luvun puolivälissä, että kuumentamalla ruokaa siitä voi tuhota bakteereita. Menetelmä sai nimen pastörointi.
Suomessa pastörointi aloitettiin jo ennen sotia, mutta menetelmä yleistyi 1950-luvulla, jolloin lavantautiepidemia piinasi Helsinkiä. Unicef lahjoitti Suomelle useana vuonna valuuttaa pastörointilaitteiden hankintaa varten.
Suomen valtio joudutti pastöroinnin leviämistä kepillä. Ne tilat, jotka eivät pastöroineet maitoaan, joutuivat maksamaan sakkoa. Muutamassa vuodessa pastörointi levisi kaikkialle. Raakamaito katosi kaupoista.

Raakamaitoa kauppoihin
Saloniemen tila Laitilassa on Suomessa toistaiseksi ainoa, joka myy raakamaitoa kauppoihin. Pelko terveysriskeistä on pientuottajien keskuudessa liian kova.
Laitilassa lehmät ulkoilevat vapaasti laitumella ja syövät, mitä eteen tulee.
"Sen takia maidon maku saattaa hieman vaihdella", maidontuottaja Riitta Saloniemi kertoo.
Saloniemi tietää, missä kunnossa hänen lehmiensä utareet ovat, mutta puhtaaltakin näyttävän utareen pinnassa elää lantabakteereja ja stafylokokkeja.
Raakamaidolla on kiivaita vastustajia, ja eniten he ovat huolissaan nimenomaan bakteereista.
Stafylokokit tuottavat suolistomyrkkyjä, ja pastöroimattoman maidon kampylobakteerit ovat aiheuttaneet ripuliepidemioita eri puolilla Eurooppaa.
"Millään valvonnalla ei voida tietää, mitä bakteereita raakamaidossa milloinkin on. Pastörointi on riskin minimoimiseksi välttämätöntä", sanoo Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan professori Satu Pyörälä.
Bakteereilla pelottelusta herää kysymys. Kuka ylipäätään haluaa juoda maidon raakana, pastöroimattomana?


Vatsavaivat
Valtava joukko ihmisiä kärsii maidon aiheuttamista vatsavaivoista. Raakamaidon ystävien mielestä syy on maidon teollisessa käsittelyssä.
"Maito on elävää ravintoa. Jotta ihminen voisi juoda sitä, ruuansulatus tarvitsee maidon bakteereja ja entsyymejä. Jos ne tuhotaan, syntyy ongelmia. Pastöroinnin ja homogenoinnin yhdistelmä tuottaa suurelle osalle vatsaoireita", lääkäri Antti Heikkilä sanoo.
Tästä Heikkilä on puhunut jo vuosia. Tavallisen maidon aiheuttamat oireet eivät hänen mielestään johdu laktoosista.
Bakteereilla pelottelua hän pitää vastenmielisenä. Hygienia ei ole enää samanlainen ongelma kuin se oli Louis Pasteurin aikana.
Saloniemi kertoo, ettei heidän raakamaidostaan ole koskaan löydetty salmonella- tai listeriabakteeria. Eikä maidon juojilta ole tullut valituksia.
"Jos ongelmia ilmenisi, miettisin asian uudestaan", hän sanoo.

Hassua kyllä, pastörointi on juurtunut Suomeen tiukemmin kuin sen keksijän kotimaahan Ranskaan. Sielläkin isot, teolliset juustonvalmistajat pastöroivat maidon, mutta perinteiset juustot, esimerkiksi roquefort, tehdään edelleen raakamaidosta.
Suomessa valmistetaan vain muutamia juustoja pastöroimattomasta maidosta. Valion mustaleimaemmental tehdään maidosta, jota on kuumennettu hieman pastörointia matalammassa lämpötilassa. Menetelmää kutsutaan termisoinniksi.
Emmentalin pitkä kypsytys tappaa patogeenit eli sairauksia aiheuttavat bakteerit. Siksi Valio uskaltaa valmistaa sitä pastöroimattomasta maidosta, vaikka se muuten luottaa pastörointiin.

Valion logistiikka
Valion kaltaisen ison talon logistiikka on rakennettu pastöroinnin varaan.
"Meidän kylmäketjumme ei taipuisi hoitamaan raakamaidon logistiikkaa", Valion teknologiajohtaja Matti Harju sanoo.
Se on vastaus niille, jotka ihmettelevät, miksei Valio paranna palveluaan ja ryhdy myymään pastöroimatonta maitoa. Nykyään raakamaitoa voi ostaa Suomessa vain muutamasta kaupasta tai suoraan tiloilta.
Valion toinen ongelma on turvallisuus.
"Emme voi ottaa riskiä, että raskaana oleva saisi keskenmenon tai lapsi ruokamyrkytyksen", Harju sanoo.
Harjulta kysytään usein, käsitelläänkö suomalainen maito jotenkin toisin kuin ulkomailla. Sitkeässä nimittäin elää myytti, että maito aiheuttaa vatsanväänteitä Suomessa, mutta ei ulkomailla.
Perussääntö on, että maito pastöroidaan niissä maissa, joissa sitä juodaan. Saksasta etelään maito iskukuumennetaan eli käytännössä steriloidaan.

Valion kemistit
Kemistit tekevät Valiollakin töitä pastöroinnin korvaamiseksi. Nyt tutkitaan mikrosuodatusta, jossa tautia aiheuttavat bakteerit suodatetaan pois maidosta. Suodattaminen voisi korvata pastöroinnin.
Menetelmä on tunnettu jo 1990-luvulta asti, mutta se on ollut liian kallis. Nyt sen käyttö on jo mahdollista, mutta viranomaiset eivät ole vielä hyväksyneet sitä.
"Näyttää siltä, että tautia aiheuttavista bakteereista saadaan suodattamalla poistettua 99 prosenttia, mutta lisäksi vaaditaan ehkä jonkinlainen lämpökäsittely", Harju sanoo.
Se ei prosessoimattoman maidon ystäville käy. Luonnontuote ei tarvitse käsittelyä.


HANNA JENSEN
HS - Ruoka & Juoma - 7.10.2010

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Maito+raakana+kiitos/HS20101007SI1AR01ebj?useToken=true

Shri Adhi Shankara

In this photo: Shri Adhi Shankara Four Maths established by Shankara We have to be thankful to Shankaracharya because Sanatana Dharma, the all-encompassing eternal code of life contained in the Vedas, still flows as the dynamic force underlying and unifying popular Hinduism. It is a monumental testimony to his life and works that this remains so. The very fact that Hinduism is still a dynamic and all-encompassing religion stands as ample testimony to the deeds of Adi Shankaracharya. One of His invaluable contributions towards this was the reordering and restructuring of the ancient Sannyasa order. During his travels across the length and breadth of India, he established four maths (ashrams) to unify the scattered and diverse groups of Sannyasis. These four maths were established, about 500 BC, in four different corners of India. They are: 1. Charade Math at Dwaraka in Western India 2. Shringeri Math at Shringeri in Southern India 3. Jyotir Math at Badrinath in Northern India 4. Govardhana Math at Jagannath Puri in Eastern India He selected four of his senior most disciples to head each of these maths. The Acharyas were: 1. Hastamalaka - Sharada Math 2. Sureshwara - Shringeri Math 3. Trotaka - Jyotir Math 4. Padmapada - Govardhana Math Ādi Śhaṅkara Introduction Śhaṅkara, also known as Ādi Śhaṅkara or the original Śhaṅkara, was a great spiritual leader and teacher in India about 2500 years ago. He is renowned for combining deep devotion with sharp intellect. He founded four seats of learning in four corners of India, known as the seats of the Śhaṅkarāchāryas, to perpetuate his teachings in their purity. The value of human life “To get a human body is a rare thing—make full use of it. There are four million kinds of lives which a soul can gather. After that one gets a human body. Therefore, one should not waste this chance. “Every second in human life is very valuable. If you don’t value this, then you will have nothing in hand and you will weep in the end. “Because you’re human, God has given you power to think and decide what is good and bad. Therefore, you can do the best possible kind of action. You should never consider yourself weak or a fallen creature. “Whatever may have happened up to now may be because you didn’t know, but now be careful. “After getting a human body, if you don’t reach God, then you have sold a diamond at the price of spinach.” Birth and childhood The birth place of Adi Shankara at Kalady Adi Sankara Keerthi Sthampa Mandapam, Kalady, Kerala Shankara was born in the Nambudiri Brahmin community to Sri Sivaguru and Aryamba in or near Kaladi in central Kerala. According to lore, it was after his parents, who had been childless for many years, prayed at the Vadakkunnathan temple, Thrissur that Sankara was born under the star Thiruvathira. His father died while Shankara was very young. Shankara's upanayanaṃ, the initiation into student-life, was performed at the age of five. As a child, Shankara showed remarkable scholarship, mastering the four Vedas by the age of eight. Sannyasa From a young age, Shankara was inclined towards sannyasa, but it was only after much persuasion that his mother finally gave her consent. Shankara then left Kerala and travelled towards North India in search of a guru. On the banks of the Narmada River, he met Govinda Bhagavatpada, the disciple of Gaudapada. When Govinda Bhagavatpada asked Shankara's identity, he replied with an extempore verse that brought out the Advaita Vedanta philosophy. Govinda Bhagavatapada was impressed and took Shankara as his disciple. The guru instructed Shankara to write a commentary on the Brahma Sutras and propagate the Advaita philosophy. Shankara travelled to Kashi, where a young man named Sanandana, hailing from Chola territory in South India, became his first disciple. According to legend, while on his way to the Vishwanath Temple, Sankara came upon an untouchable accompanied by four dogs. When asked to move aside by Shankara's disciples, the untouchable replied: "Do you wish that I move my ever lasting Ātman ("the Self"), or this body made of flesh?" Realizing that the untouchable was none other than god Shiva himself, and his dogs the four Vedas, Shankara prostrated himself before him, composing five shlokas known as Manisha Panchakam. At Badari (OUR GURU-DEVs Seat of the North-Shankarcharya) he wrote his famous Bhashyas ("commentaries") and Prakarana granthas ("philosophical treatises"). Meeting with Mandana Mishra One of the most famous debates of Adi Shankara was with the ritualist Mandana Mishra. Madana Mishra's guru was the famous Mimamsa philosopher, Kumarīla Bhaṭṭa. Shankara sought a debate with Kumarīla Bhaṭṭa and met him in Prayag where he had buried himself in a slow burning pyre to repent for sins committed against his guru: Kumarīla Bhaṭṭa had learned Buddhist philosophy from his Buddhist guru under false pretenses, in order to be able to refute it. Learning anything without the knowledge of one's guru while still under his authority constitutes a sin according to the Vedas. Kumarīla Bhaṭṭa thus asked Adi Shankara to proceed to Mahiṣmati (known today as Mahishi Bangaon, Saharsa in Bihar) to meet Maṇḍana Miśra and debate with him instead. After debating for over fifteen days, with Maṇḍana Miśra's wife Ubhaya Bhāratī acting as referee, Maṇḍana Miśra accepted defeat. Ubhaya Bhāratī then challenged Adi Shankara to have a debate with her in order to 'complete' the victory. She asks the questions in "kamasutra" in which sankaracharya has no knowledge since he is a true celibate and sanyasi,So he uses the art of "parakaya pravesa" and his soul joins a dead body of a king.And he acquires all the knowledge of "art of love" from the queen from questionnaire.Finally Ubhaya Bhāratī allowed Maṇḍana Miśra to accept sannyasa with the monastic name Sureśvarācārya, as per the agreed rules of the debate. Missionary tour Sharada temple at Sringeri Sharada Peetham, Sringeri. Adi Shankara then travelled with his disciples to Maharashtra and Srisailam. In Srisailam, he composed Shivanandalahari, a devotional hymn in praise of Shiva. The Madhaviya Shankaravijayam says that when Shankara was about to be sacrificed by a Kapalika, the god Narasimha appeared to save Shankara in response to Padmapada's prayer to him. As a result, Adi Shankara composed the Laksmi-Narasimha stotra. He then travelled to Gokarṇa, the temple of Hari-Shankara and the Mūkambika temple at Kollur. At Kollur, he accepted as his disciple a boy believed to be dumb by his parents. He gave him the name, Hastāmalakācārya ("one with the amalaka fruit on his palm", i.e., one who has clearly realised the Self). Next, he visited Śṛngeri to establish the Śārada Pīṭham and made Toṭakācārya his disciple. After this, Adi Shankara began a Dig-vijaya (tour of conquest) for the propagation of the Advaita philosophy by controverting all philosophies opposed to it. He travelled throughout India, from South India to Kashmir and Nepal, preaching to the local populace and debating philosophy with Hindu, Buddhist and other scholars and monks along the way. With the Malayali King Sudhanva as companion, Shankara passed through Tamil Nadu, Andhra Pradesh and Vidarbha. He then started towards Karnataka where he encountered a band of armed Kapalikas. King Sudhanva, with his Nairs, resisted and defeated the Kapalikas. They safely reached Gokarna where Shankara defeated in debate the Shaiva scholar, Neelakanta. Proceeding to Saurashtra (the ancient Kambhoja) and having visited the shrines of Girnar, Somnath and Prabhasa and explaining the superiority of Vedanta in all these places, he arrived at Dwarka. Bhaṭṭa Bhāskara of Ujjayini, the proponent of Bhedābeda philosophy, was humbled. All the scholars of Ujjayini (also known as Avanti) accepted Adi Shankara's philosophy. He then defeated the Jainas in philosophical debates at a place called Bahlika. Thereafter, the Acharya established his victory over several philosophers and ascetics in Kamboja (region of North Kashmir), Darada (Dabistan) and many regions situated in the desert and crossing mighty peaks, entered Kashmir. Later, he had an encounter with a tantrik, Navagupta at Kamarupa. Accession to Sarvajnapitha Statue of Adi Shankara at his Samadhi Mandir, behind Kedarnath Temple, in Kedarnath, India Adi Shankara visited Sarvajñapīṭha (Sharada Peeth) in Kashmir (now in Pakistan-occupied Kashmir). The Madhaviya Shankaravijayam states this temple had four doors for scholars from the four cardinal directions. The southern door (representing South India) had never been opened, indicating that no scholar from South India had entered the Sarvajna Pitha. Adi Shankara opened the southern door by defeating in debate all the scholars there in all the various scholastic disciplines such as Mimamsa, Vedanta and other branches of Hindu philosophy; he ascended the throne of Transcendent wisdom of that temple. Towards the end of his life, Adi Shankara travelled to the Himalayan area of Kedarnath-Badrinath and attained videha mukti ("freedom from embodiment"). There is a samadhi mandir dedicated to Adi Shankara behind the Kedarnath temple. Kanchipuram (Tamil Nadu).

Frank W. Lotz

Kunto ei kasva kuntoillessa − lue yllättävät väittämät liikkumisesta - Studio55 - Hyvä olo

Hei Juhapekka Tukiainen!

Olen kanssasi suunnilleen samaa mieltä kaikista esittämistäsi asiosta paitsi syömisestä. Ihmisen ruuansulatusta ei ole rakennettu jatkuvaa puputtamista varten. Voi tietysti olla, että jollain on jotain heikkoutta ruuansulatuksessa, mutta ne on sellaisia juttuja, joista on vaikea saada selvää. 
Käsityksesi kuntoilusta ja syömisestä perustunee länsimaisessa lääketieteessä vallitsevaan paradigmaan. Siltä suunnaltahan ei ole sen kummempaa löydettävissä. Ei silti - olen kanssasi samaa mieltä melkein kaikista kertomistasi jutuista.

Ruuansulatuksen tehtävä
Ruuansulatuksella on muutakin tehtävää kuin pilkkoa ruoka vatsassa ja imeyttää se suolessa. Vatsalla on myös yksi tosi hieno tehtävä, joka on jostain syystä unohdettu. Sen pitää myös levätä. Ihan totta - LEVÄTÄ.

Makeannälkä
Nuoriso on jotenkin tuon tehtävän jäljillä. Hehän puhuvat paljon makean nälästä. Heidän havaintonsa on ihan oikea, mutta tulkinta menee pieleen. silloin kun koemme makean nälkää, niin siinä on itse asiassa kysymys siitä, että maha on tyhjentynyt ja ravintoliuos on työnnetty suoleen. Silloin vatsan pitää antaa levätä seuraavaan ruokailuun saakka.

Ruuansulatuksen rytmi
Vatsa on tehokkaimmillaan keskipäivän aikaan. Se tarkoittaa, että silloin elimistä sulattaa ruuan parhaiten. Janssonin kiusauksen aikaan elimistö pystyy ottamaan ruuasta vain puolet keskipäivän energianotosta. 
Kolme ateriaa on tarpeellista melkein jokaiselle ihmiselle. Aterioiden välillä ei pidä syödä mitään. Se vain rasittaa elimistöä. Jos on hirmu hinku laittaa suuhun jotain, niin lämmintä keitettyä vettä puoli desiä.

Kudokset
Sinulla on yksi hieno ominaisuus jota pitää tässä vielä vähän jalostaa. Se on se 4-5 päivää. sun taidoilla on löydettävissä täysi 7-päivän kierto. Tiedän kyllä, mistä puhut, mutta mulla on vähä toinen näkökulma. 
Ravinto kulkee ja ravitsee kehon kaikki kudokset seitsemässä päivässä. Siis päivä per kudos.
1. päivä plasma, 2. veri, 3. lihas, 4. rasva, 5. luu, 6. luuydin, 7. siemen

Kudoksista löytyy lisätietoa vaikka täältä:
(http://ayurveda.iloveindia.com/ayurveda-fundamentals/dhatu-significance.html)

Kunto ei kasva kuntoillessa − lue yllättävät väittämät liikkumisesta - Studio55 - Hyvä olo

Uskotko vaihtoehtolääketieteeseen? - Studio55

nepeta
2010-01-25 14:48

"Vaihtoehtolääketiede" ei ole asiallisen, lääketieteellisen hoidon vaihtoehto. Parempi on puhua uskomuksista ja uskomushoidoista. Uskomushoidot eivät perustu asiallisiin tutkimuksiin vaan ovat perimätietoa, taikauskoa, kotikutoisia terapioita.

Tiedän, että te uskomushoitojen kannattajat nousette nyt barrikadeille. "Minä parannuin korvakynttilöilla, minä homeopatialla, minä sillä ja minulle teki hyvää tuo toinen". Hyvä jos hyvä olo tuli mutta allergia tuskin paranee vesijohtovedellä (=homeopaattisilla valmisteilla). On ihmeellistä, miten taikauskoisia nykyihmisetkin ovat.

Niin, en usko vaihtoehtolääketieteeseen, Se ei ole lääketiedettä eikä mitään muutakaan tieteellisillä menetelmillä tutkittua ja todistettua oppia.

Nepeta

jos joku on uskomushoitoa, niin modernin lääketieteen piirissä sitä on enemmän kuin missään muualla. Olkoonkin, että sitä kutsutaan tieteellisin tutkimuksin vahvistetuksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin väittämässä tutkimustietoa perättömäksi.

Minusta modernissa lääketieteessä on kolme heikkoutta:

1. Koko homman lähtökohta on sairaus ja se keskittyy sairauteen.

2. Tutkimustieto on pirstaleista.Tutkijat ja mikä pahinta - tutkimusyhteisö on kadottanut kokonaisvaltaisen näkemyksen olemassaolonkin.

3. Modernin lääketieteen perustana on kemia. Se on itse asiassa maailman levinnein uskonto - kemikaaliuskonto.

Vaihtoehtoinen lääketiede ei todellakaan ole lääketiedettä. Joskus 150+ vuotta sitten luonnonlääketiede oli keskittynyt liikaa kaiken maailman sammakonreisiin. Sen tilalle luonnon suuressa kiertokulussa nousi nyt modernina lääketieteenä tunnettu tiede. Sen saavutukset monen taudin taltuttajana on kiistaton. Nyt pyörä on kääntynyt ja on aika tutkia modernin lääketieteen välinein luonnonlääketieteitä.

HUOM! Luonnonlääketieteen näkökulmasta. Siis ei siitä vinkkelistä, että miten jostain kasvista saataisiin joku tehoaine ulos.

Entä sitten?

Kiinalaisesta lääketieteestä en tiedä paljoakaan - paitsi homepatia poisti 40 v vaivanneen heinänuhani. On ihan sama, vaikka homeopaattisissa valmisteissa ei havaittaisi mitään muuta kuin vesijohtovettä. Tärkeintä on, että joku valmiste toimii.

Moddrnin lääketieteen täyttymys.

Moderni lääketiede tulee saamaan täyttymyksensä intialaisesta luonnonlääketieteestä, ayurveedasta. Ayurveeda on pysynyt muuttumattomana tuhansia vuosia. Ei ole kovinkaan suuri häpeä modernille lääkärille tutkia Sushrutan tai Charakan oppeja. Oppeja siitä, miten ihminen pysyy terveenä.
Uskotko vaihtoehtolääketieteeseen? - Studio55