On se hyvä, että joku noista jutuista puhuu. Teemu Selänteen kirjoituksessa on kolme outoa juttua.
1. Pelit alkavat myöhään illalla.
Se on asia, johon pelaajat eivät ihan helpolla pysty vaikuttamaan. He voivat saada muutoksen aikaan vetoamalla terveyteensä. Syyt näkyy blokin tekstissä: a) Pelin jälkeen elimistön on vaikea palautua. b) Nukkumaan meno on niin myöhään, ettei herää ilman kelloa riittävän ajoissa.
2. Päiväunet.
Ei aikuinen ihminen tarvitse päiväunia. Ainoa asia minkä niistä saa, on että negatiiviset luonnonlait pääsevät nukkujaan käsiksi = laiskuus ja tylsyys.
Päiväunet eivät todellakaan millään tavalla rytmitä lepoa ja toimintaa.
3. Yösyönti.
Ruokailu pelin jälkeen on mukava tapa kavereiden kanssa, mutta keho ei sitä tavitse toimiakseen hyvin seuraavana päivänä. Siitä tulee ainoastaan tunkkainen olo. Juo vaikka 0,5 - 1,0 litraa keitettyä maitoa, jossa on hiukan kanelia, kardemummaa, fenkolia, kurkumaa ja 5 neilikkaa. Maito tekee unesta virkistävän. Sitäpaitsi se taitaa olla paras palautusjuoma.
Uni on sitä varten, että keho saa puhdistautua ja uudistua seuraavaa päivää varten. Yö ei suinkaan ole sitä varten, että vatsalla olisi muka jotain säännöllistä tekemistä.
Yhteenveto:
Yllä kuvat seikat ovat tämän päivän urheilijalle paljon vaarallisempia kuin doping. Suomalaisten miesten perinteessä on ihan selvä menettelytapa tuollaisia neuvoja jaelleille tyypeille. Ne pitää hirttää munista.
Pelin jälkeen ei uni tule - pillereitä en ota - Salama - MTV3.fi - Urheilu - Blogit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti